Satunnaisen vammaispoliittisen googlailun tuloksena törmäsin Christina Wendelinin graduun "Tarttuuko vammaisuus" vuodelta 2002. Ihan sinänsä mielenkiintoista luettavaa ja varmasti ansiokas aihe, mutta ensimmäiset 20 sivua luettuani työssä pomppaa silmille jo aika merkittävä kategoriavirhe, josta en oikein osaa sanoa, miksi tekijä tuntuu olevan sille hieman sokea.

Wendelin puhuu gradunsa johdantoluvuissa yleisesti ottaen "vammaisista" peruskoulun luokassa. Aina silloin tällöin esiin tulee avaintermi "erilainen oppija", joka siis viittaa oppilaaseen jolla on nimenomaan oppimisvaikeuksia. Loppujen lopuksi paljastuu, että tutkimuksessa mukana olleista lapsista kaikista paitsi yhdellä on Downin syndrooma (se viimeinen oireyhtymä on minulle vieras -- se aiheuttaa kirjoittajan mukaan ainakin sokeutta, mutta kehitysvammaisuudesta en tiedä).

Nyt hieman taustaa: Olen itse varsin haastavasti liikuntavammainen ihminen, jonka peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo ns. lukuaineiden osalta oli puhdas kymppi. Ylioppilaaksi kirjoitin viidellä laudaturilla ja kahdella eximialla, ja koulutukseltani olen nykyään filosofian maisteri. Ainoa tahra akateemisessa menestyksessäni on pro gradu-tutkielmani, joka on niin väkisin kasaan väännettyä potaskaa, etten suosittele sen lukemista kenellekään.

Gradussa esitetään, että yleinen huoli on, että toisten lasten osalta vammaisen läsnäolo luokassa voi heikentää oppimistuloksia. Omalta osaltani voidaan sanoa, että peruskoulussa muu luokka hidasti minun oppimistani eikä päinvastoin.

Minulle vammaisten tasa-arvo koulutuksessa on todella tärkeä asia, koska erityisesti fyysisesti vammaiselle ihmiselle korvien väli on todella arvokas resurssi. Siitä pitää pystyä ottamaan kaikki irti. Liikuntavammaisten kohdalla koulu-integraatiossa on kysymys käytännön ongelmista, jotka voidaan ratkaista riittävin tukitoimin. Opettajalta liikuntavammaisen oppilaan opetus ei mielestäni vaadi sen kummempia -- pikemminkin erityiskohtelu opetuksessa voi olla pahimman luokan karhunpalvelus.

Oppilaat joiden vammaisuus aiheuttaa suoraan oppimisvaikeuksia esimerkiksi kehityshäiriön takia ovat aivan eri kategoria. Heidän opettamisensa vaatii varmasti ihan oikeasti opettajalta jonkinlaista luovempaa lähestymistapaa. Kategorioiden sotkeminen keskenään integraation nimissä on haitaksi molemmille: Kehitysvammaiset eivät saa tarvitsemaansa räätälöityä tukea oppimiselleen ja liikuntavammaisten koko tulevaisuus sabotoidaan leimaamalla heidän saamansa koulutus potentiaalisesti vammaisuuden takia "ylihelpotetuksi".

Oman akateemisen kehitykseni kannalta on ollut aivan oleellista, että olen onneksi ollut sellaisten opettajien opetettavana, jotka eivät ole tehneet vammaisuudestani numeroa normaalin opetuksen ja arvioinnin suhteen. Kiitos teille siitä. Ne muutamat jotka ovat tehneet sen virheen, että fyysisellä vammaisuudellani on jotain tekemistä oppimiseni suhteen -- noh, teidän kantoihinne sekä minä että vanhempani ovat suhtautuneet kummastuksella ja huvittuneesti.