Luin tänään Hesarista Ilse Paakkasen kirjoituksen "uusateismin" luonteesta. Teksti on tohtorikoulutettavan kynästä lähteneeksi aivan poikkeuksellisen härskisti näkökulmaltaan yksisilmäinen ja täynnä tahallista älyllistä epärehellisyyttä, mutta en nyt ala sen kummemmin ottamaan kantaa tekstin yksityiskohtiin uskontojen kannalta. Huomiotani kiinnitti aivan erityisesti se, että minulle jäi tekstin lukemisesta samanlainen olo kuin RKP-henkisiä kielipoliittisia kannanottoja lukiessani -- taktiikat ovat samoja, mutta pseudoargumentoitava aihe on eri. Tekstin muodolla ei varsinaisesti ole mitään yhteyttä argumentoitavaan asiaan, koska jos teoriaan sallii ristiriidan, siitä voi todistaa mitä tahansa. Sumutustekstit käyttävät aiheesta riippumatta samanlaisia temppuja ja virhepäätelmiä.

Miltä artikkeli olisi näyttänyt, jos Paakkanen olisi vaikkapa puolustanut pakkoruotsia?

* * *

Fennomanialta puuttuu sisältö

Suomenruotsalaisen vastainen fennomania on nousussa. Kaksikielisyyskriittinen nettikirjoittelu on keikkunut hämärien internet-palstojen suosituimpien keskustelunaiheiden kärjessä jo vuosia. Muutamat innokkaat kirjoittajat yrittävät haalia itselleen joukkoa opetuslapsia.

Modernin fennomanian kantava voima on viha suomenruotsalaisuutta ja ruotsin kieltä kohtaan. Fennomaanisten kirjoittajien tarkoitus on kannustaa ihmisiä luopumaan ruotsista, joka heidän mukaansa on syynä kauheuksiin ja hirmuvaltaan.

Uusfennomaanit pyrkivät käännyttämään kielipolitiikan sokaisemat ihmiset ja saattamaan heidät tulevaisuuteen, jossa ruotsista on tullut tarpeetonta; uusfennomania onkin rasistista nationalismia äärimmilleen vietynä.

Ruotsinkielisten vihaamisen vastapainoksi uusfennomaaninen lukija saattaisi kaivata ei-skandinaaviselle identiteetilleen jotakin muuta sisältöä.

Asiansa tosissaan ottava uusfennomaani kyseenalaistaa ruotsin sivutuotteena kaikki pohjoismaalaiseen yhteyteen liittyvät asiat, kuten demokratian, länsimaisen sivistyksen, ihmisoikeudet ja Muumipeikon. Tästä näkökulmasta uusfennomaanille jää kovin vähän hänet muihin länsimaihin tai ruotsalaisiin yhdistäviä perinteitä. Suomalaisuutta vaivaa juurettomuus.

Uusfennomanian voima mutta samalla sen vääjäämätön tappio piileekin kyvyttömyydessä rakentaa omaa positiivista historiaa. Yhteiskunnat ja ideologiat, jotka perustuvat vihaan ja aggressioon, eivät lopulta kohtele omiaankaan kovin hyvin, kuten kuka tahansa 1900-luvun Euroopan sotahistoriaa tunteva tietää.

1800-luvulla elänyt svekomaani Freudenthal puhui alemman ja korkeamman tason suomalaisista. Uusfennomaanit voi rinnastaa alemman tason suomalaisiin, jotka eivät pääse identiteetissään pintaa syvemmälle. Tästä näkökulmasta uusfennomaanien kritiikki ei saavuta kohdettaan.

Kritisoidessaan kielipolitiikkaa uusfennomaanit eivät ole ymmärtäneet pohjoismaalaisuuden traditiota, historiaa ja ydinolemusta. Sen sijaan uusfennomaaninen kritiikki perustuu pääasiassa suomenruotsalaisten pilkkaamiseen.

Omaa kieltään ja kulttuuriaan suojelevat ahvenanmaalaiset ovat uusfennomaanien vakiokalustoa, kun he pyrkivät osoittamaan kaksikielisyyden myrkyllisyyden. He johtavat vähemmistön tärkeistä oikeuksista yleisiä periaatteita, eivätkä kiinnitä huomiota Suomen historiassa positiivisesti vaikuttaneisiin suomenruotsalaisiin, edes tekojen tasolla.

Uusfennomaanista ruotsikritiikkiä voi aiheellisesti verrata pilkkansa kuvitteelliseen kohteeseen, suomenkielisiä uhkaavaan salaliittoon.

Uusfennomania, kuten muutkin fasistiset liikkeet, menestyvät vain suhteessa vihaamiinsa toisiin. Tämä fanaattisuus perustuu ajatukseen, että kaikki olisi hyvin, jos pahoja toisia ei olisi olemassakaan.

Koska uusfennomaanisessa ruotsi-kritiikissä on kyse vihasta ja suomenruotsalaisten tahallisesta tai tahattomasta väärin ymmärtämisestä, se ei kykene tuomaan sanomaansa julki muutoin kuin suhteessa vihansa kohteeseen.

Paradoksaalisesti sekä uusfennomaaniset että fasistiset fanaatikot tarvitsevat vihansa kohdetta saadakseen sanomansa kuuluviin.

 

* * * 

Alkuperäinen kirjoitus on kriittiseen ajatteluun kykenevän silmin roskaa -- pelottavaa on se, että pienin modifikaatioin saadaan rutiininomainen kielipoliittinen puheenvuoro. Alan ymmärtää, miksi sana trolli on tullut yleismaailmalliseen kielenkäyttöön juuri germaanisista kielistä...